Mutta se on paljon helpommin sanottu, kuin tehty!
Vaikka onnellistamista työnnetään meille jokaisesta median kanavasta kaikki vuorokauden 24 tuntia läpeensä, eivät asiat ole niin yksinkertaisia. Onnettomasta parisuhteesta ei lähdetä siksi, että se on kaikesta huolimatta tuttu ja turvallinen - eikä ankean ahdistavasta vakkarityöpaikasta sanouduta irti ja jäädä vapaaehtoisesti tyhjän päälle. Kolikolla on aina kääntöpuolensa.
Toisaalta, onnettomaan elämään kyllästyy. Lopulta arjen värit näkyvät vain harmaina ja elämä maistuu lähinnä kolmesti pakastetulta, kahdesti mikrossa lämmitetyltä pullalta.
Ruokakauppakateellisuutta
Omassa elämässäni oli ajanjakso, jolloin olin onneton. Tarkemmin sanoen, olin todella onneton. Pyristelin pakoon voimattomana ja lopen uupuneena, eikä yksikään pakoyritys johtanut yhtään minnekään. Olin lopulta jumissa omassa elämässäni, jota en halunnut elää. Monesti jo ruokakaupassa käydessäkin jäin katselemaan muita ja mietin, että tuollakin on varmasti asiat paljon paremmin, kuin minulla. Että tuokin ihminen on varmaan onnellinen ja tekee niitä asioita, joista pitää.Vaatii kuitenkin paljon, että irrottaa otteensa tutusta ja ottaa ensimmäisen askeleen kohti tuntematonta. Siitäkin huolimatta, että tietää tuntemattomankin olevan parempi kuin nykyhetki - ettei tästä yksinkertaisesti enää pääse enää syvemmälle.
Valoa tunnelin päässä
En valehtele, alku oli vaikeaa. Todella vaikeaa. Mutta se vapautumisen tunne, joka sitä kamalaa alkua seurasi, se oli huumaavaa. Tajusin, että voin tehdä mitä vain! Saan tehdä mitä vain! Kykenen mihin vain! Koko maailma on minun!Ja vaikka moni asia on sen hetken jälkeen muuttunut, yksi asia on pysynyt. Olen oppinut olemaan terveellä tavalla itsekäs - pidän huolen siitä, että myös minä olen onnellinen. Minulle on yhä ja edelleen tärkeää se, että myös läheisilläni on kaikki hyvin - mutta kun minä voin hyvin, on minun helpompi huolehtia myös läheisistäni.
Oletko sinä ollut onneton? Kuinka sinä selvisit siitä ajanjaksosta voittajaksi?
Loistava kirjoitus <3 Kysymykseesi vastaisin kyllä ja ei, mutta jälkimmäisen suhteen on suunnitelmissa tehdä asioita, jotka muuttaisivat myös sen kyllä-muotoon - toivotaan, että onnistun!
VastaaPoistaMä pidän sulle peukkuja pystyssä, että kaikki sujuu suunnitelmien mukaan! <3 Me eletään täällä kuitenkin vain kerran, joten onnellisuus on tärkeää. Itsensä, ja läheistenkin kannalta! :)
PoistaTodella inspiroiva ja rohkaiseva teksti. Olen säännöllisin väliajoin onneton, kärsin ahdistuksesta. Asenteella pääsee pitkälle, mutta se ei aina riitä. On tärkeä kuunnella itseään ja vointiaan.
VastaaPoistaKiitos Jasu! :) Se on kyllä totta - omalla asenteella saa vaikutettua asioihin paljonkin, mutta se ei kuitenkaan aina ole tarpeeksi. Onneksi meistä ei kukaan kuitenkaan ole yksin! <3
PoistaHyvin kirjoitettu. Tähän lisäisin että vaikka muu maailma ja media tuuttaa onnellisuus höpinää suut ja silmät täyteen on se silkkaa sanahelinää. Onnellisuutta ei voi kukaan tuoda eteesi, se on tehtävä itse. Oma henkinen puoli murhattiin huonossa liitossa ja kun viimein ymmärsin lähteä olin valmis niin rikki että luulin etten koskaan tuntisi onnellisuutta. Enhän edes tiennyt mitä se oli. Nyt siitäkin on saatu pieniä maistiaisia ja se tuntuu oudolta. Ehkä jopa pelottavaltakin
VastaaPoistaOlet kyllä aivan oikeassa, onnellisuus täytyy aina rakentaa itse. Onneksi sinulla oli lopulta voimaa lähteä huonosta liitosta - vaikka se aluksi hankalaa onkin, niin varmasti haavat hiljalleen parantuvat ja saat taas kokea onnen tunteita <3
PoistaHyvä aihe ja teksti. Itsellä eräs tärkeä oivallus on ollut, ettei onnellisuus ole päämäärä, vaan prosessi. Demokritos aikoinaan arvioi onnellisen olevan hän, joka ei sure sitä mikä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on.
VastaaPoistaTuo olisi kyllä kieltämättä tärkeä yrittää aina muistaa - että onnellisuus ei ole päämäärä. :)
Poista