Toisinaan maailmassa on kaikki täydellisessä harmoniassa keskenään. Tiedäthän?

Olen yrittänyt tavoittaa niitä hetkiä tietoisesti aina vain enemmän ja enemmän, mutta eilen tällainen hetki asteli vastaan täysin pyytämättä.

Olin nukkunut yövuoron jäljiltä oikeastaan koko päivän. Heräsin vasta iltapäivällä siihen, kun koira kurotteli epätoivoisesti sängylle, takatassujensa varassa pomppien ja nuoli vimmatusti kämmenselkääni.

Ja kuten kaikkina muinakin samanlaisina kertoina, nousin sängystä haparoiden. Vähän, kuin huonossa kännissä - jalat ei oikein kanna ja päässä heittää, silmiäkin särkee. Mutta olin silti ennen kaikkea hengissä, vaikka keho tuntuikin jääneen vielä niihin aamun aikaisiin tunteihin kiinni. Vedin makuuhuoneesta verhoja sivuun, haukottelin.

Lunta!

Eikä vain mitä tahansa pientä lumen leijailua ilman halki - vaan ihan kunnon lumipyry. Sen verran oli ennättänyt jo lunta sataa, että maakin oli saanut kevyen, valkean peitteen ylleen.

Iltapäivä vaihtui illaksi. Lumipyry jatkui edelleen sakeana, ihanana. Mitä pimeämpää ulkona oli, sitä levollisemmalta minusta tuntui. Ja juuri sen vuoksi minun oli lopulta pakko napata auton avaimet kodinhoitohuoneesta laukkuun ja lähteä kauppaan. Eihän minulla mitään sellaista akuuttia ostettavaa sieltä ollut, etteikö se olisi ennättänyt odottaa seuraavaankin päivään... Mutta se lumipyry. Pimeys. Hetken pysäyttäminen.

Sen vartin ajomatkan aikana olin onnellisempi, kuin pitkään aikaan.

Ja se on paljon sanottu se - täällä nimittäin on kaikki paremmin kuin hyvin, eikä edes kaamosmasennus ole päässyt tarrautumaan kiinni takinliepeisiin.

Silti, lumipyryn keskellä ajaessa ja "Jossain on kai joulun" soidessa taustalla... Ei sitä oikein osaa edes pukea sanoiksi. Kaipa se kaikki oli niin täydellisesti värittynyt sielunmaisema, ettei sille edes löydy sanoja. Vaikka pidän kukkaan puhkeavasta kevään luonnosta, lämpöisistä kesäpäivistä kuin myös syksyn väriloistosta... Pimenevissä illoissa ja auton valokeilassa loistavassa lumisateesssa on silti ripaus taikuutta.

Onni asuu pienissä hetkissä.