Uskon, että kuka tahansa äiti-ihminen voi samaistua ahdinkoon, jota koin muutama viikko sitten.

Mitä tarjottavaa tänä vuonna lapsen syntymäpäiville?

Sure, olisi huippuhienoa saada tarjolle tämän satokauden kasviksia ja vihanneksia, mutta miten niitä hyödynnän? Entä sitten ne makeat? Ja kruunuksi kaiken tämän päälle se suurin ikuisuuskysymys. Millainen synttärikakku tänä vuonna?

En väitä olevani kilpavarustelija muuten, kuin itseni kanssa. Minulla on kehittynyt pahaksi tavaksi haluta ylittää edellisen vuoden tarjoilut tavalla tai toisella, joten jotakin uutta pitäisi olla aina keksimässä. Pitäkäähän peukkuja pystyssä, että ensi vuonna pääsen jakamaan teille jotakin tätä vuotta luovempaa synttärimenua!

Sen pidemmittä puheitta päästän teidät niiden tarjoilujen pariin, joita meiltä löytyi kahvipöydästä syntymäpäivillä.

4 kananmunan valkuaista

3 dl valkoista sokeria

(värejä ja/tai esansseja oman maun mukaan)

Erottele valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa valkuaisia muutama minuutti omineen, lisää sen jälkeen sokeri hitaasti sekaan valkuaisia samalla voimakkaasti vatkaten. Kun sokeri-valkuaisvaahto on kovaa (pysyy ylösalaisin käännetyssä kulhossa liikahtamatta), lisää edelleen vatkaten mahdolliset esanssit ja väriaineet tippa kerrallaan.

Pursota halutunlaisia kuvioita marenkitahnasta leivinpaperilla vuoratulle pellille. Paista 75°C noin tunti, jonka jälkeen ota uuni pois päältä ja raota luukkua aavistuksen, anna marenkien kuivua näin vielä tunnin verran. 

Ohje täältä

Täyte 100 g tuorejuustoa + 100 g sulatettua suklaata (valkoista sekä maitosuklaata)

Macaronsit onnistuivat tällä ohjeella heti ensimmäisellä kerralla - toim. huom. tämä todella oli ensimmäinen kerta myös ihan kokonaisuudessaan. Värit eivät olleet ihan sitä mitä hain, joten ensi kerraksi pitää panostaa parempiin väriaineisiin, joita uuni ei syö paistamisen yhteydessä kitusiinsa.

Syntymäpäiväsankarin toiveena oli saada kahvipöydän kruunuksi yksisarviskakku. Valitettavasti kaikki ei kakun kanssa sujunut kuin Strömsössä, sillä tuntia ennen vieraiden saapumista paiskoin suutuspäissäni liian vähäistä sokerimassaa ympäri keittiön seiniä (eheheh...) ja yritin keksiä korvaavaa ratkaisua. Siinä ajassa kun ei täällä maalla ajella hakemaan puuttuvaa sokerimassapakettia lähimmästä kaupasta - olisin reippaasti vieraiden perästä takaisin kotona.

POHJA:

Helppo Mehevä Suklaakakku (ohje)

TÄYTE JA ERISTE:

Silkinpehmeä Suklaakreemi (ohje)

PÄÄLLISET:

Sokerimassaa (valkoista ja värjättyä), macaronseja, marenkeja ja hätävarana kuohukermaa

Valmistin kakkupohjan ohjeen mukaisesti (kahvina Nestlen tölkkikahvia, violettia), samoin kreemin (erotuksena se, että tein kreemin valkosuklaasta). Leikkasin kakkupohjan kolmeen osaan - suosittelen suuresti vaihtamaan veitsen hammaslankaan! Kakkupohjan leikkaaminen nimittäin onnistuu lähes leikiten siten, että kiertää hammaslankaa pohjan ympäri ja kiristää. Voila!

Edellisenä iltana kasasin kakun puolivalmiiksi: kreemit väliin ja päälle sekä reunoille + tasoitus. Yöksi jääkaappiin, jonka jälkeen rupesin valmistelemaan sokerimassakoristeita (jotta ennättävät kuivua aamuksi). Voin kertoa, että tuon yksisarvisen sarven puuhaamisessa joutui käyttämään mielikuvitusta! Lopulta korvat, silmät sekä sarvi olivat kuivumassa ja ei auttanut kuin odottaa.

Aamulla odotti katastrofi - sokerimassa ei riittänyt, vaikka miten päin tahansa sitä mittailikin. Onneksi jääkaapista löytyi varuilta kuohukermaa, joten ei auttanut kuin vatkata se ja alkaa pursottelupuuhiin. Lienee sanomattakin selvää, ettei kakusta tullut sellaista, kuin olin visioinut - kaikki kuitenkin kertoivat maun olleen mitä parhain, joten siihen täytyy luottaa. Päälliseen en pursotellut kermaa, se sai jäädä kreemille. Koristeet paikoilleen + tyhjiin väleihin pursotettua kermaa. Ja valmista tuli!

Leipä Hertan ohjeella - ohje.

Leipä valmiiksi edellisenä päivänä (meille riitti yksi leipä näihin tarjoiluihin), helpotin itseäni myös viipaloimalla vihannekset edellisenä päivänä. Leipien päältä löytyi Oivariinia, salaattia, Oltermannia, metwurstia, tomaattia ja kurkkua.

POHJA:

3 dl vehnäjauhoja

100 g voita

1 tl suolaa

1 kananmuna

(tai kaupan valmis, suolainen piirakkataikina)

TÄYTE:

1 litra kanttarelleja

1 purjosipuli

n. 25 g voita

50 g aurajuustomurua

50 g juustoraastetta

200 g ranskankermaa (purkillinen)

250 g tuorejuustoa (purkillinen)

2 kananmunaa

Aivan erityiseksi tämän piirakan tarjoilun teki tosin se, että lapsi itse poimi kanttarellit tähän piiraaseen - oli ihana nähdä, miten innoissaan lapsi puuhasteli homman parissa! <3

Eniten päänvaivaa aiheutti gluteeniton tarjottava, jossa myös tärkkelyksen määrä olisi mielellään vähäinen tai ainakin rajoitettu. Tähän sovelsin useampaakin eri ohjetta, ja ihan asialliseen lopputulokseen päästiin!

POHJA:

gluteenittomia digestivekeksejä

voita

TÄYTE:

500 g Alpro vanilijakastiketta

5 liivatelehteä

tilkka kuumaa vettä

Ensimmäiseksi liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Keksit murskaksi, sekoitetaan rasvan kanssa tasaiseksi ja painellaan kakkuvuoan pohjalle. Tässä vaiheessa itse voitelin öljyllä kakkuvuoan reunat, jotta itse kakku irtoaisi vuoasta helpommin sitten myöhemmin. Liotetut liivatelehdet puristetaan liiasta vedestä ja liotetan tilkkaan kuumaa vettä ja sekoitetaan ohuena nauhana kaataen vanilijakastikkeeseen. Tämän jälkeen vanilijakastike kaadetaan kakkuvuokaan keksipohjan päälle ja koko komeus jääkaappiin.

Mun oli tarkoitus koristella kakkua jollakin kivalla tavalla, mutta sehän tietysti kiireessä sitten jäi. Tätä kakkua olisi mennyt enemmänkin! Tämä määrä tuli tehtyä todella pieneen vuokaan, joten isompaan vuokaan kannattaa vanilijakastikkeen määrä ainakin tuplata. Ja kelpaa kyllä niillekin, joilla ei allergioiden (tms) puolesta ruokarajoitteita ole!

Kertakäyttöastiat. Kiitos kyllä! Ymmärrän, etteivät perusvalkoiset rantakristallit houkuttele, mutta onneksi tätä nykyä valikoimaa on enemmänkin. Meille valikoitui kertsien väriksi pirteää keltaista, joka antoi kivasti kontrastia pinkille ja valkoiselle. Ainoat tiskattavat olivat lopulta tarjoiluastiat ja lusikat.

Mahdollisimman paljon kannattaa valmistella myös edellisenä ja sitä edeltävänä päivänä. Synttäripäivälle on kuitenkin niin paljon muutakin tekemistä ja kaikenlaisia ylläreitä ilmestyy jokaisen mahdollisen nurkan takaa, joten mitä enemmän aikaa saat järjestettyä itsellesi The Päivälle, aina parempi!

Tälle vuodelle myös koristukset syntyivät aika kivuttomasti. Tokmannilta löytyi kivoja raidallisia popparikulhoja pikkutarjottaville, "pöytäliinat" puolestaan ovat Ikeasta roudattuja Knoppa-lakanoita. Ton-ton -kakun päälle askartelin edellisenä iltana pienen viirin lapsen nimellä musta-valkeasta langasta, keltaisesta paperista ja pinkki-valko-raidallisista paperipilleistä - sekä tietysti liimasta. Muut koristukset puolestaan löytyivät ympäri kotia - oli ihana huomata, miten kivasti nämä saikin taipumaan juhlapöytään!

Toivottavasti täältä löytyi ideoita ja inspiraatiota omankin muksun juhlapöytään!