Olen aiemminkin blogissa avannut hieman ajatuksiani siitä, mitä monikielisyys ja -kulttuurisuus parhaimmillaan ja pahimmillaan voivat olla.  Yleisellä tasolla parjasin Finglishin ongelmista tammikuussa, maaliskuussa täällä blogissa puolestaan rakastettiin ja moikattiin (tai ei tehty kumpaakaan). Ennen kuin minut tullaan valitusvirsieni vuoksi kivittämään suuremmankin joukon turvin, haluan sanoa, että onhan tämä ehdottomasti rikkaus! Välillä haastava ja (hermoja) raastava sellainen, mutta rikkaus kuitenkin.

Tässä muutaman viime viikon ajan olen kirjannut itselleni puhelimeen ylös niitä tavallisissa hetkissä ohikiitäviä sanoja, sanontoja ja lausahduksia, jotka vääntyvät (ainakin hetken pohdiskelun) jälkeen suussa vähän hassusti. Yleensä ne omat sammakkonsa tajuaa päästäneensä suustaan vaan siinä vaiheessa, kun muut raapivat päätään ja yrittävät miettiä, mitä tuo oikein tarkoitti.

En tiedä, johtuuko tämä jonkinlaisesta maagisesta rajapyykin ohittamisesta vai yksinkertaisesti siitä, että käytän suuren osan päivästä itselleni vierasta kieltä. Vieraaksi englannin määrittelen sen vuoksi, että olen oppinut kielten, kiitos Suomen koulujärjestelmän. Toisaalta myös siksi, että ennen miehen astumista kuvioihin käytin englantia lähinnä satunnaisesti - matkoilla, muutaman ystävän kanssa, ja niin edelleen. Omituiset lauserakenteet ja hybridisanat ovat kuitenkin alkaneet kiipiä salakavalasti mieleen ja sieltä suun kautta sammakoina uloskin, joten hei - miksipä en jakaisi puhelimen syövereistä listaa myös tännekin. Ehkä joku saa siitä vielä hyvät naurut. ;)

Sanat vääntyvät aivan uuteen uskoon! Yleensä suunta on nimenomaan niin, että englanninkieliset sanat suomettuvat tai tulevat jollakin tapaa suomalaisten vastineidensa tilalle. Lapsi on oppinut tulkitsemaan äitinsä väännöksiä aika vaivattomasti, ja aina silloin tällöin muistaa jopa korjailla väännöksiä järkevämmiksi. Viimeaikoina suustani on päässyt esimerkiksi tällaisia arjen sammakoita:

Kompliittisen (completely) = täysin, täydellisen, todella

"Olin niin kompliittisen väsynyt."

Kasuaalisti (casually) = normaalisti, rennosti, satunnaisesti

"Ihan kasuaalisti vaan kysyin sit, että..."

Figuroinu (figure out) = saanut selville, selvittänyt

"Sen mä olin jo figuroinu, että..."

Ottaa paikkansa (take place) = tapahtua, järjestää, käydä

"Yli 10 vuotta siitä, kun nämä tapahtumat ottivat paikkansa..."

Kääntää pois (turn off) = sammuttaa, ottaa pois päältä

"Viitsitkö kääntää telkkarin pois päältä?"

Ottaa suihku (take a shower) = käydä suihkussa

"Mennäänkö ottamaan suihku?"

Tehdä pyykit / tiskit (do laundry / dishes) = pestä pyykit / tiskit

"Tuu mun kanssa tekemään pyykit, jooko?"

Sitten on myös näitä lauseita ja sanoja (tai sanontoja), jotka ulottuvat aivan omiin sfääreihinsä luovuudellaan. Jos sarkasmihälyttimet eivät viimeistään tässä vaiheessa alkaneet pitää kovaa meteliä, niin joutavat huollettaviksi. En välillä tahdo ymmärtää ihan itsekään sitä, mistä nämä kaikki saavat alkunsa - ehkä suu vaan kulkee sen verran nopeammin mieltä edellä, että kielen päälle valikoituvat ne nopeiten käytettävät sanat. Tiedä häntä.

"I mean siis look at nyt tota!"

Niin, siis jotain piti katsoa ja kummastella?

"Sata seventy neljä."

174. Tämä selvä.

"Australia."

Jep jep, ihan selvä juttu. Eiku... Miten se lapsi ei nyt ymmärrä, että melko keskellä Eurooppaa sijaitsee Australia? Lapsi väittää, että Australia sijaitsee omalla mantereellaan, äiti taas, että keskellä Eurooppaapas. Ai mutta kappas, sehän on Itävalta. Englanniksi kotoisasti Austria. Oho - hupsista.

"Unikorni."

Lapselle piti tehdä viikonlopulle unikornikakku. Duh, yksisarviskakku (unicorn cake) siis... Hups.

Millaisia kielikukkasia teillä pääsee suusta silloin, kun ajatus katkeilee?