Olen kirjoittanut tämän tekstin alun perin silloin, kun muuttoautoprosessi alkoi olla loppusuoralla. Tunnelmat olivat aika sekavat - toisaalta harmitti, että lähdettiin koko riepotukseen ja toisaalta taas tuntui siltä, että vältyttiin monelta harmilta tämän paperisodan tuloksena.

Lähtisinkö samaan prosessiin uudelleen? Ehkä, ehkä en.

Ainakin olisin seuraavalla kerralla skeptisempi ja osaisin varautua paremmin siihen, että saan repiä hiuksia päästäni monta kertaa ja vierailla useammankin eri viranomaisen luona - sellaistenkin, jotka edustavat täysin samoja asioita.

Toisaalta, meilläkin suurimpana syynä taustalla oli raha, tai paremminkin sen säästäminen. Vastaava auto Suomesta ostettuna olisi maksanut mansikoita, joten miehen olemassaolevan auton muuttaminen Suomeen oli yksinkertaisesti järjellisin ja rahaa säästävin ratkaisu. Samalla kontissa pääsi Suomeen myös kodin tavaraa, vaatteita ja muita sellaisia asioita, jotka muutoin olisivat jääneet Yhdysvaltoihin.

Tässä jokseenkin tiivistetysti se kaikki, jota olemme käyneet paitsi Tullin, myös eri viranomaisten kanssa.

1. Huolintafirman etsiminen ja palkkaaminen

Ensimmäisenä auton muuttopäätöksen jälkeen alkoi huolintafirman etsiminen. Tietysti auton muuton voi hoitaa yksityishenkilönäkin, mutta huolintafirman kautta hommat sujuivat ainakin meillä kohtuullisen kivuttomasti ja ylenpalttinen papereiden pyörittely jäi ammattilaisille. Stressikertoimet olivat jo muutenkin korkealla, joten oli suuri helpotus voida vierittää osa paperitöistä toiseen osoitteeseen, ammattitaitoisille ihmisille.

2. Vakuutukset, USA:n paperityöt ja valmistautuminen

Sopimus huolintafirman kanssa  sisälsi meillä vakuutuksen ja päätöksen siitä, tuodaanko auto kannella vai kontissa. Me valitsimme kontin, jonne ostimme myös kosteutta imeviä tyynyjä (note: auto saapui Suomeen tavaroineen päivineen täysin homeetta ja hajuttomana). Ennen auton kontittamista piti tietysti hankkia tarvittavat paperit.

Meidän tapauksessamme pankilta pyydettiin kirjallinen lupa auton muuttamiselle Suomeen, joka seurasi Titlen alkuperäiskopion kanssa autossa Suomeen. Ilman pankin dokumenttia autoa olisi ollut mahdotonta tuoda Suomeen ihan siksikin, että lainaa on vielä muutamat tuhat dollaria jäljellä. Kontti sinetöitiin Kaliforniassa miehen itse tätä valvoessa ja avattiin ensimmäistä kertaa vasta Suomessa, ja koko prosessi videoitiin huolintafirman toimesta. Pisteet tästä! Toisaalta, autosta (sisältöineen) kannattaa ottaa aina myös omaa kuva- ja videomateriaalia. Näin on olemassa tuplavarmistus sen varalta, että jotain pääseekin matkan varrella sattumaan.

Meidän automme matkasi Kaliforniasta Suomeen Panaman, Houstonin (TX) ja Lontoon kautta. Kokonaisuudessaan aikaväli auton jättämisellä satamaan Kaliforniassa ja noutamiseen Hämeenlinnassa oli noin 6-7 viikkoa.

3. Auton tullaaminen Suomeen

Ensimmäinen varsinainen toimenpide Suomessa oli auton tullaaminen (osa 1). Me olimme mukavuudenhaluisia ja maksoimme tästä pienen ekstramaksun, noin viitisenkymmentä euroa, huolintafirmalle, ja vältimme paperisodan. Painotan edelleen sitä, että koen tuon rahan ehdottomasti oikein käytetyksi - taas yksi stressinaihe vähemmän, ja paperit tulivat takuulla oikein täytetyksi Tullia varten. Täytimme muodollisuuksia varten muutaman lapun huolintafirmalle, jotta he saivat ihan luvan kanssa hoitaa meidän autoomme liittyviä asioita.

Tässä välissä me puolestamme menimme auton tietojen kanssa vakuutusyhtiöön ja otimme autoon liikennevakuutus.

4. Autolla myös tien päälle?

Jos autolla halusi päästä Suomessa ennen varsinaista tullausta ajamaankin, olivat siirtokilvet seuraava vaihe. Huolintafirma hoiti meille siirtokilvet pyynnöstämme täysin ilmaiseksi, joten meidän tehtäväksi jäi ainoastaan noutaa auto Hämeenlinnan terminaalilta, tarkastaa auto sisäitöineen ja ajella kotiin. Tankkikin oli melkein täynnä, joten saatiin hetki nauttia halvan (USA:n) bensan ylellisyydestä. Harmi, että sitä iloa ei kauaa kestänyt...

Kun auto oli fyysisesti hyppysissä, koitti paluu takaisin vakuutusyhtiöön ja tarkempien tietojen kanssa ottamaan autoon kunnollinen vakuutus kaskon kanssa. USA:n vakuutuksista saadulla claims paid -tositteella saatiin muunnettua myös Yhdysvaltojen "bonukset" Suomibonuksiksi.

5. Se oikea ja pitkää pinnaa vaativa paperisota

Varsinainen paperisota Tullin kanssa alkoi. Jouduin anomaan jo kahdesti lisäaikaa Tullin papereille, sillä ensimmäinen lähetetty paperinippu ei selvityksineen ollut Tullin mielestä riittävä. Kaiken kaikkiaan Tullille lähetettiin mm. auton kauppalasku, titlen originaalikopion kopio (alkuperäinen kun on siellä pankilla), USA:n viimeisin rekisteröintitodistus, vakuutustodistukset 6kk ajalta taaksepäin (sekä kokonaiset vakuutuskirjat), pakkauslista auton sisällöstä, tälle erillinen tullauslomake, ajoneuvon yksilöintilomake & muuttovakuuslomake ja allekirjoitettu todistus muuttotavaran oikeellisuudesta, kopio passista kokonaisuudessaan - kaikkine sivuine päivineen... Lisäksi ulkomailla asumista on todisteltu mm. renter's policylla, vakuutuksilla, kolmen vuoden taakse ylettyvillä luottokortin yhteenvedoilla ja erinäisillä laskuilla.

6. Visiitti katsastuskonttorille

Seuraavaksi oli vuorossa vierailu katsastuskonttorilla. Tulli halusi autosta omaan pakettiinsa liitettäväksi rekisteröintikatsastuslomakkeen, joten auto piti viedä katsastukseen. Oltiin siinä kohtaa onnekkaita, että autoon piti asentaa vain takasumuvalo kytkimineen ennen katsastamista - sivuvilkut meiltä jo löytyi, eikä eteenpäin palanut keltaisia valoja, kuten monissa USA:n autoissa.

Auto meni katsastuksesta läpi, joten katsastuskonttori lupasi faksata oman osuutensa papereista suoraan Tulliin - mekin lähetimme samana päivänä lisäselvityspakettimme.

7. Tullauspäätöksen odottaminen

Kun katsastuspäätös oli hyväksytty ja Tulli toimitti virallisen päätöksensä tullattavasta euromäärästä (joka muuttoauton tapauksessa oli nolla), pääsimme hakemaan konttorilta Suomi-kilvet autoon ja paperisota oli taputeltu. Rajoituksiahan Tulli toki antaa esim. ajoneuvon myyntiin ja käyttöön liittyen - näistä pääsee lukemaan päällisin puolin esim. täältä.

Vielä ennen suomalaisia rekisterikilpiä autossa matkusti mukana melkoinen määrä papereita. Jotta ajeleminen muuttoautostatuksella paiskatulla autolla on laillista, mukana täytyy olla USA:n (uusin) rekisteröintitosite, Title, pankin kirjelmä ajoneuvon muutosta, Tullin ajo-oikeuteen oikeuttava paperinippu, sekä USA:n vakuutuspaperit. Tämä korvataan lopuksi yhdellä, ainoalla suomalaisella paperinkappaleella - sekä tietysti niillä rekisterikilvillä.

Jopa katsastuskonttorin ihmiset tuntuivat sekoittavan käsitteet muuttoauto ja tuontiauto keskenään. Kävin ennen rekisteröintikatsastusta valtion katsastuskonttorilla, joka lykkäsi minulle käteen lisäselvitysliite M1N1:n. Yksityinen konttori, jossa olin aiemmin vieraillut, ei ollut koko lapusta maininnut mitään, joten paniikki meinasi iskeä - M1N1 oli täynnä (64 kohtaa) maahantuojalta kirjallisesti selvitettävää infoa, kello lähenteli iltapäiväneljää ja aika auton katsastukselle oli seuraavana aamuna kymmeneltä.

Yritin lapun käteeni työntäneelle, vanhemmalle katsastusmiehelle selittää, että tämä ei ole tuontiauto, tämä on muuttoauto. Sain vastaukseksi aavistuksen ivallista naurua ja kommentin siitä, että ettehän te naiset tietenkään mitään näistä asioista ymmärrä.

Seuraavana aamuna soitin paniikissa yksityiselle katsastusasemalle, jossa aiemmin vierailin - tai tarkemmin kyseisen konttorin toiselle pisteelle, jossa ei ollut työntekijävajetta. He käskivät (luojan kiitos!) heittää koko lisäselvitysliitteen menemään, ja kaiken päälle päästiin heille katsastamaan autoa puoli tuntia ennen sitä aikaa, joka toiselle konttorille oli varmuuden vuoksi varattuna. Muuttoauton kanssa voi siis todella helposti tulla höynäytetyksi ihan senkin vuoksi, että tämän katsastajan lisäksi myös monet muut tahot sotkivat meidän automme useasti tuontiautoksi. Ja tuontiautoilla kun on huomattavasti tiukemmat maahantuontisäännökset, kuin muuttoautoilla...

Toki myös papereiden kanssa saa olla tarkkana. Meillä oli miehen järjestelmällisyyden vuoksi onneksi kaikki tarvittavat paperit tallessa - ja enemmänkin - sillä papereita tarvittiin huomattavasti enemmän, kuin aluksi osattiin kuvitellakaan. Ja tämä siis Suomen päässä, ei USA:n! Suomen viranomaiset tahtoivat nähdä ties millaisia dokumentteja, joihin ei osattu ennalta varautua ollenkaan. Jos siis mielii autoa tuoda muuttoautona EU:n ulkopuolelta, kannattaa dokumentoida aivan kaikki, mitä mieleen vain tuleekaan - ja vielä vähän ekstraa. Myös, mitä alkuperäisempi, aina parempi.

Jos auton mukana tulee muuttotavaraa, kuten meillä, saa viimeistään USA:n päässä satamassa aika tarkan luettelon mukaan niistä asioista, joita autoon ei saa pakata mukaan. Lähinnä listalla on lääkkeitä, alkoholia, tupakkatuotteita, huumausaineita ja aseita - ei siis välttämättä ihan sellaista omaisuutta, jota kaikki nyt järjestelmällisesti kantaisivat valtameren yli mukanaan. Me tehtiin listaa tavaroista muistin perusteella vasta Suomessa - meitä viisaammat olisivat tehneet tämän jo autoa pakatessa, niin Tulli ei pyytäisi näistä vielä lisää tarkennuksia.

Ja tietysti, ne rajoitukset ajoneuvon myynnin, kuljettamisen ja lainaamisen suhteen. Näistä tosin tulee Tullilta aika tarkat ukaasit postitse, joten ei huolta ;)

Meillä kävi siinä mielessä hyvä munkki auton tuomisen osalta, että auto oli ostettu muutamaa kuukautta ennen 2014 heinäkuuta. Jos ostopäivä olisi ollut 1.7.2014 tai sen jälkeen, eipä oltaisi tuotu autoa vielä vanhoilla, kivoilla säännöksillä (ja verottomasti!) Suomeen. En kuitenkaan sen tarkemmin tiedä, kuinka paljon homma muuttui tuon jälkeen - meillä kävi hyvä tuuri.