Joulu oli, joulu tuli ja joulu meni. Nyt, kun ollaan vielä niukin naukin tämän vuoden puolella, on vielä suhteellisen hyvän maun rajoissa aloitella jouluhömpötystä. Kaikissa kunnon blogeissa joulusta tosin on taidettu puhua jo pitkin viikkoa, mutta näin myöhäisherännäisenä se on varmaan parempi kirjoitella meidän joulustamme nyt, ennemmin kuin ei koskaan!

Meillä joulu meni oman perheen parissa - rauhallisesti ja pitkälti perinteitä noudattaen. Ainoa harmittamaan jäänyt asia oli puuttuva mistelinoksa. Ehtiipähän sen sitten ensi vuodeksi...


Me heräiltiin lapsen kanssa Joulupukin kuumanlinjan äärelle jo heti kahdeksaksi, ja samaan aikaan valmistui juuri sopivasti myös riisipuuro - äidin puuhatessa patojen ja kattiloiden äärellä lapsi puolestaan vastasi kuusen koristelusta. Tänä vuonna pukki käväisi jo aikaisemmin - puolilta päivin, ennen joulukirkkoa. Tälle vuodelle osui melkoisen ikävä jouluaaton sää, joka ei ainakaan haudoilla kierrellessä nostattanut joulutunnelmaa vesisateen keskellä. Jouluruokia ja saunomista myöhemmin olikin sitten edessä se kaikkein parhain osuus - rentoutuminen.

Illan aikana ehdittiin leikkiä paketeista paljastuneilla leluilla, pelata lautapelejä, juoda aivan liikaa nogia ja lukea kirjoja kuusenkynttilöiden valossa, uudet pyjamat päällä. Ei yhtään hullumpaa!

Tänä vuonna meidän joulupöydästämme löytyi perinteisiä suomalaisia herkkuja - sinappihuntuinen kinkku, laatikoita (porkkanaa, perunaa, lanttua ja maksaa), lohta (graavattua ja lämminsavustettua) sekä erilaisia lisukkeita - esimerkiksi raejuustoa sekä keitettyjä herneitä ja rosmariinimaustettuja porkkanoita. Toisaalta joulupöydässä oli makuja myös USA:sta - ruusukaalia, mac & cheese (juustomakaronia) ja vaahtokarkkipäällysteistä bataattilaatikkoa näin ensihätään. Jälkiruokien puolella heitettiin toisaalta överiksi yhdellä kertaa - paahtovanukasta, kurpitsapiirakkaa ja munatotia.

Eipä taidettu selvitä tästäkään joulusta ilman muutamaa ylimääräistä kiloa... Hups.





Jouluaamu puolestaan alkoi perinteisesti joulusukkia (stockings) tyhjentämällä. Sukat itsessään ovat roikkuneet takan reunalla jo marraskuusta, mutta alkoivat saamaan täytettä joulukuun aikana. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin kaikkien perinteisien kaavojen mukaanhan sukkiin ängettäviä lahjuksia ei paketoida - minulla tosin taisi olla aivan liikaa energiaa kulutettavana, joten miehen ja lapsen lahjat olivat myös sukissa papereissaan...

Kaikkiaan meillä oli vallan ihana joulu, jonka saimme viettää oman perheen kesken. Ensi joulua odotellessa... <3


Vielä muutaman seuraavan tekstin kanssa palaan joulufiiliksiin - vielä, kun aika ei aivan täysin ole siitä ajanut ohitse. Huomenna tosin lipsun sen verran teemasta, että juttelen itsekseni uudelle vuodelle - sen jälkeen palataan kuitenkin vielä vähäksi aikaa joulutunnelmiin parin reseptin muodossa.

Iloista (ja turvallista!) uutta vuotta 2017!